Muurikka

70-luvulla Mikko Kahelinille iski pannukakkujen nälkä. Hän pyysi ystäväänsä Reijo Sistosta, joka työskenteli huoltoasemille ja tehtaille säiliöitä valmistavassa yrityksessä, jakamaan vanhan kattilansa, jotta ruoanlaitto olisi helpompaa. Sistonen ei kuitenkaan halunnut pilata Kahelinin hienoa vanhaa kattilaa, joten hän teki sen sijaan paistinpannun säiliöiden valmistuksessa jäljelle jääneistä kuumavalssatun teräksen jäänteistä. Aluksi paistinpannuja käytettiin vain kyseisten ihmisten perheissä. Perinteisen saunavuoron aikana Suomen huoltoasemien hankinnoista vastaavan henkilön kanssa keskusteltiin kuitenkin sen kaupallisesta myynnistä. Kun tämä oli sanottu ja tehty, lautasliinaan kirjoitettiin tilaus parista tuhannesta paistinpannusta, mutta seuraavana päivänä, kun päänsärky oli hieman laantunut, tilaus peruttiin. Se päätyi jonnekin väliin, ja Muurikan kaupallinen juna oli siis lähtenyt laiturilta.